TIETOA TOLLEREISTA

Rodun alkuperä

Novascotiannoutajasta tuli rotu 1860-luvun aikana Kanadassa, Nova Scotian niemimaalla. Metsästäjät havaitsivat kettujen saalistavan vesilintuja erikoisella tavalla: ketut houkuttelivat lintuja lähelleen syöksähtelemällä rannalla, sekä heiluttamalla tuuheaa häntäänsä. Myös punavalkoisella värillä ajateltiin olevan vaikutusta saalistuksen lopputulokseen.

Näkemänsä perusteella metsästäjät alkoivat tavoitella jalostustoiminnan kautta ketunomaista koiraa, ja tämä johti novascotiannoutajan syntymiseen. Rotuun, jossa yhdistyivät pieni koko, sitkeys, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys.

Rodun lempinimi TOLLERI tulee lajin erikoisesta kettumaisesta toimintatavasta, joka näkyy rodun englanninkielisessä nimessä Nova Scotia Duck Tolling Retriever.  Englanninkielen ilmaus 'to toll' on aikaisemmin tarkoittanut juuri houkuttelua.

Viralliseksi roduksi tollerit tunnustettiin vasta reilut 65 vuotta sitten. Novascotiannoutajan ensimmäiset edustajat rekisteröitiin Kanadassa vuonna 1945 ja FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vasta vuonna 1982. Suomeen ensimmäiset kupariturkit saapuivat vuonna 1985. Nykyään vuosittain rekisteröitävien tollereiden määrä vaihtelee 300-400 yksilön välillä.

Ulkonäkö ja luonne

Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tollerille, sillä se toimii metsästyskoirana. Koska tolleri on jalostettu noutamaan riistalintuja hyvin kylmistä vesistä, tarvitsee se vettähylkivän, kaksinkertaisen ja keskipitkän karvan. Aluskarva on villamaisen pehmeää ja tiheää. Turkin värin tulee olla oranssi tai punainen. Valkoista väriä tollerilla saa esiintyä tassuissa, otsassa, rinnassa ja hännänpäässä. Kirsu ja silmänympärykset saavat olla joko vaaleanpunaiset tai mustat.

Novascotiannoutaja on hyvin älykäs, aktiivinen, reipas, valpas, vilkas ja päättäväinen rotu. Työskennellessään se muistuttaa jalostuksensa esikuvaa kettua syöksähdellessään pää alhaalla ja tuuhea häntä jatkuvassa liikkeessä.

Luonteeltaan tolleri voi olla sekä herkkä että itsepäinen, ja siksi sen kasvattaminen vaatii selkeitä rajoja ja johdonmukaisuutta. Toimintatarmonsa ja dominointitaipumuksensa vuoksi tolleri ei sovi pelkästään seurakoiraksi, vaan sen kanssa on harrastettava ja touhuttava aktiivisesti. Jos tolleri ei pääse purkamaan ylimääräsitä energiaansa säännöllisesti, voi se alkaa tylsistyessään tekemään ei toivottuja jekkuja kotona.

Tollerin kuuluu suhtautua kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Oma perhe on novascotiannoutajalle kaikkein tärkein ja vieraat ihmiset voivat olla joillekin tollereille lähes ilmaa. Tolleri ei saa olla arka tai aggressiivinen, mutta vieraita kohtaan se voi osoittaa välinpitämättömyyttä. Tolleri sopii hyvin myös lapsiperheeseen, kunhan lauman hierarkia tehdään koiralle selväksi: Koiran kuuluu pysyä lauman alimpana jäsenenä ja siksi se tarvitsee selkeän laumanjohtajan.

 

LINKKEJÄ MUIHIN TIETOLÄHTEISIIN